Kapteeni

Astuin purjelaivaan ja päätin olevani kapteeni.
Se on vähintä, mihin riittävät rahkeeni.
Näin aattelin.

Olin myös perämies, sekä laivan kantta puunasin.
Lähden pitkälle matkalle, onhan rommia täynnä ruumani.
Näin tuumasin.

Ja näinkin paljon kaunista:
upeita saaria ja punertavia laskuja auringon.
Totesin: on maailmassa näinkin paljon kaunista.

Eräänä aamuna herään, kun tuulee kovaa.
Onko laivani vaarassa, vai luulenko vaan?
Menin kannelle ja sade riepotteli purjeita.
Sadepisarat olivat piiskaavia murheita.

Ei ollut auttamassa kippari, kun laivani kippasi.

Joten soudan lautalla kohti rantaa.

Pato

Tuli se päivä, kun en enää korjannut satoa.
En jaksanut, sillä yli syksyn vain rakensin patoa.
Tahdoin tehdä siitä vahvan. Tein myös kahvan,
sekä lukon, mutta avaimen käyttöä kavahdan.
Toisaalla vettä kertyy, toisaalla kuivuu maa.
Toisaalla on kylmää, kun taas toisaalla on kuumaa.
Tuli se päivä, kun pato painetta kestä ei halua,
joten annoin kyynelten valua.

Alku

Tietokoneelle ja paperille kirjoittaminen ei pidä runojen kirjoittamisen motivaatiota tarpeeksi yllä, joten sen tueksi pystytin elämäni ensimmäisen blogin, jonne olisi ainakin aluksi tarkoitus lisätä runoja.